Kokeilevan kokin keittiössä

Kiinnostuin ruoasta ja ruoanlaitosta kymmenisen vuotta sitten. Halusin oppia hyväksi ruoanlaittajaksi, koska silloin tietäisin mitä ruokani sisältää ja voisin syödä joka päivä hyvänmakuista ruokaa.

Olen aina ollut nirso syöjä, mutta ruoanlaitosta innostuneena hurahdin myös entisiin vihollisiini, kuten kaaleihin ja papuihin. Aiemmin tekemäni kasvisruuat maistuivat vähän tylsiltä eivätkä täyttäneet tarpeeksi, mutta taitojeni kehittyessä olen kouliintunut melko hyväksi kasvisruuan valmistajaksi. Kutsun itseäni kokeilevaksi kokiksi, koska testaan mielelläni kaikenlaisia raaka-aineita. Mitä hauskemman näköinen pötkylä tai möntti vihannesosastolla tulee vastaan, sitä helpommin poimin sen ostoskoriini.



Jaana Waari oli nirso syöjä, mutta käyttää nykyään myös vanhoja vihollisiaan kaaleja ja papuja.

Olen sitä mieltä, että arkena ruuan pitää olla helppoa ja nopeaa. Omassa keittiössäni se tarkoittaa, että käytän päivällisen valmistamiseen ja syömiseen noin tunnin verran päivässä. Toimin siis kuin nainen 80-luvulla, jolloin ruuanlaittoon kului päivässä keskimäärin 58 minuuttia. Tosin jos lasken omaan ruuanlaittoni mukaan aamupalan ja iltapalan valmistamiseen käyttämäni ajan, sinkoudun varmaankin 70-luvulle. Vaikka arkiruokien miettimiseen ja ruoanlaittoon kuluukin välillä ärsyttävän paljon aikaa, ruoanlaitto on silti itselleni rentoutumiskeino. Käsillä tekeminen on miellyttävää vaihtelua tietokoneen ja kännykän näpräämiseen.

Omat keinoni ruoanlaittoon käytetyn ajan minimointiin ovat arkiviikon ruokalistan suunnittelu, kokkaaminen vähintään pariksi päiväksi kerrallaan ja tähteiden hyödyntäminen. Kauppareissujen vähentäminen säästää rahaa, kun ei luuhaa heräteostosten läheisyydessä monta kertaa viikossa ja ostaa vain kauppalappuun kirjoitetut tarvikkeet.

Pyrin syömään sesongin mukaan, koska haluan raaka-aineeni mahdollisimman hyvänmakuisina ja sopivan hintaisina. Kotimainen tomaatti on mehevä ja edullinen kesällä, mutta kallis ja ankea talvella. Tomaattisiivulla on vankka asema suomalaisen voileivän päällä, mutta voisiko sen korvata talvikaudella esimerkiksi suolakurkulla tai punajuurella?

Tähteiden hyödyntäminen on luovaa ja palkitsevaa puuhaa, kun saa taiottua perunamuusin jämästä rieskoja tai piilotettua lopun linssikeiton pihvitaikinaan. Viimeksi koin onnistumisen riemun edellispäivän linssipadan maistuessa jopa paremmalta, kun sen lämmitti pannulla ja rikkoi sekaan pari kananmunaa. Suomalainen heittää 20–30 kiloa ruokaa roskiin vuodessa. Se on aivan hillitön määrä! Oma reseptini hävikin pienentämiseen on melkeinpä sama kuin arkiruoanlaiton helpottamiseen ja rahan säästämiseen: kauppalappu ja tähteiden hyödyntäminen. Käytän itse ja suosittelen myös muille!

Kanelinmakuinen linssikeitto

4 annosta

150 g ruskeita tai vihreitä linssejä

2–3 sipulia silputtuna

2 valkosipulinkynttä

100 g tomaattimurskaa

tai 150 g tuoretta raastettua

tomaattia

n. 1–1,5 l vettä (kannattaa aloittaa litralla)

n. 5x5 cm:n pala vihreää paprikaa silputtuna

1–2 kanelitankoa

1,5 tl suolaa

(1 tl viinietikkaa)

Tarjoiluun

Lisää jokaiselle keittolautaselle pieni fetakimpale

(tuoretta yrttisilppua, esim. lipstikkaa tai lehtipersiljaa) 

Keitä linssit kypsiksi, noin 20 minuuttia. Kaada keitinvesi pois. Kuullota kattilassa sipulit. Lisää tomaatti, kaneli, paprika ja valkosipuli. Kaada noin viiden minuutin kuluttua sekaan huuhdellut linssit, litra vettä ja suola. Kypsennä vielä kymmenisen minuuttia ja tarkista maku sekä keiton paksuus. Talvisin keitosta voi tehdä tuhdimpaa kuin kesällä. Lisää keittolautaselle pieni fetakimpale, josta voi syödessä lohkoa paloja keiton sekaan. Silppua annoksen päälle vielä tuoreita yrttejä, jos haluat fiinimpää.

Tämän blogipostauksen teki Jaana Waari, joka kirjoittaa Leuhkat eväät -blogia.

Haluatko sinä kirjoittaa TVT Kotimme -blogissa? Ota yhteyttä tvtasunnot (a) tvt.fi otsikolla Bloggaaja.